Vastoinkäymisiä

Urheilun suhteen mieliala on nyt hieman heikompi, koska nyrjäytin – jälleen – nilkkani.

Elämä oikean nilkkani kanssa on viime toukokuusta lähtien ollut jonkinsorttista vuoristorataa. Ihan jo synnynnäisesti minulla on hyvin liikkuvat nivelet, erityisesti nilkoista liikkuvuutta löytyy. Siihen päälle muutama kunnon niksautus, eikä ulkosyrjän nivelsiteissä ole enää juuri yhtään tukea.

Olen nyt viimeisen vajaan vuoden aikana tainnut nyrjäyttää nilkan 6-8 kertaa, en meinaa edes itse pysyä laskuissa mukana. Ensimmäisen kerran se meni kisoissa ensimmäisessä pituushypyn harjoitushypyssä. Unohdin laskea kaksi askelta ja mätkähdin tartanille. Ei mennyt pahasti; nilkka teipattiin ja hyppäsin kaikki kuusi kisahyppyä. Seuraavanakin päivänä hyppäsin kisoissa teippauksella koko sarjan.

Pari viikkoa myöhemmin meni hiukan pahemmin nilkka rikki. Jälleen kisoissa. 100 metrin juoksun maaliviivan jälkeen olisi pitänyt kaartaa, mutta minä innoissani juoksin suoraan. Radan reunassa oli betonireuna, johon sitten astuin uuden SE-ajan päätteeksi. Tällä kertaa sattui niin paljon, että mentiin jopa lääkäriin. Nilkkatuki, kipulääkkeitä ja kyynärsauva kahdeksi viikoksi. (sen kahden viikon jälkeen olinkin jo EM-kisoissa hyppäämässä pronssille.)

Heinäkuussa astuin vähän huonosti rotvallin reunaan ja nilkka vääntyi. Vähän ajan päästä kävely taas onnistui käytännössä kivutta. Joskus syyskuussa samanlainen, mutta sattui vähän enemmän. Lokakuussa turmiokseni koitui Liikuntamyllyn loikkapatja, jolla tein koordinaatteja. Polvennostojuoksun jälkeen pari kävelyaskelta suoraan reunaan ja nilkka vääntyi, tuesta huolimatta.

Joulukuun lopusta helmikuun loppuun pystyin harjoittelemaan normaalisti urheiluteipin kanssa. Jos vähänkään yritti tehdä jotain ilman teippejä (esimerkiksi muutaman kyykkyhypyn) nilkka kipeytyi. Eilen sitten harjoituksissa uusin tuttavuuteni loikkapatjan reunan kanssa – tällä kertaa vauhtia oli vähän enemmän, sillä se tapahtui kesken polvennostojuoksun. Ei edes urheiluteipin tuki riittänyt. Toisaalta en tahdo tietää, miten pahasti nilkka olisi vääntynyt ilman teippiä.

Nytkään nyrjähdys ei ollut paha. Viitisen minuuttia kylmää, kohoa ja kompressiota, eikä enää kipua tuntunut. Tietyt asennot vähän sattuu, mutta perus kävely onnistuu ja lepo on kivutonta. Tukisidettä pidin kuitenkin eilen koko päivän ja tänään pistin tuen, jonka kesällä päivystyksestä sain ja jota en ole tullut palauttaneeksi (hyvä niin).

Positiivinen asia nilkkavaikeuksieni kanssa on se, ettei hajoileva nilkka ole ponnistava jalkani. Ei sen ponnarinkaan nilkka mikään hirvittävän tukeva ole, mutta sitä en sentään ikinä ole nyrjäyttänyt. Tämä oikea taas on käytännössä koko ikäni muljahdellut enemmän tai vähemmän, nykyään enemmän.

Olen käynyt näyttämässä nilkkaani urheilulääkärillä ja ortopedillä. Olen saanut parilta eri fysioterapeutilta kuntoutusohjeita, joita olen tehnyt (myönnetään, välillä vähän laiskasti). Urheilulääkäri suositteli jo ensimmäisellä käynnilläni marraskuussa kiristysleikkausta, mutta totesi, että kannattaa ensin kuitenkin kokeilla kuntouttamista. Nyt helmikuussa ortopedi oli aika ehdottomasti leikkauksen kannalla – ei pelkästään löysien nivelsiteiden takia, vaan myös siksi, että kehräsluun takana oleva peroniusjänne ei pysy paikoillaan vaan pomppii luun päälle. Koska minulle ei myönnetty urheilija-apurahaa ja koska ensimmäisten nyrjäytysten aikana ei ollut voimassaolevaa tapaturmavakuutusta, pyysin lähetteen julkiselle puolelle. Yhteydenottoa odotellessa.

Nyt, kun leikkaukseni raha-asioiden takia siirtyi julkiselle puolelle (tai enhän voi edes olla vielä varma siitä, leikkaavatko ne, kun en ole siellä vielä käynyt), leikkauksen ajankohta tuskin riippuu minusta. Toisaalta toivoisin sen olevan mahdollisimman pian, jos kerta tuettunakin saan nlikan hajotettua. Toisaalta kuitenkin haluaisin nilkan leikattavan vasta ensi syksynä, MM-kisojen jälkeen. Silloin minulla ei menisi koko kisakausi hukkaan toipuessa, pystyisin tekemään tulosta ja ehkä jopa saisin sen apurahan ensi vuodelle.

Tämän nilkkavammaisen ajan voisi nyt hyödyntää kunnolla keski- ja ylävartalotreeniin. Vaikka jaloista löytyykin potkua, on muu kroppa vielä vähän heikkotasoisempaa.

Mainokset

Tietoja Ronja

Intohimoinen saavutettavuuden puolestapuhuja, jonka tavoitteena on saada digitaalisesta maailmasta jokaiselle toimiva ympäristö. Digitaalisen maailmanparannuksen lomassa urheilen tosissani ja vähemmän tosissani.
Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Vastoinkäymisiä

  1. Eero sanoo:

    Tuli mieleeni tuosta nilkan liikkuvuudesta: miten muut nivelesi liikkuvat? Esimerkiksi taipuuko peukalosi kaksinkerroin taaksepäin? Tunnen yhden henkilön, jolla on ollut tällaista koko pienen ikänsä, ja eläkeikää lähestyessä hän joutui työkyvyttömyyseläkkeelle (tosin pitkän taistelun jälkeen). Tauti todettiin Ehlers-Danlos-syndroomaksi, joka on todella harvinainen. Tauti on perinnöllinen, joten onko sinulla lähisukulaista, jolla on samanlaiset nilkkavaivat?

  2. Ronja sanoo:

    Kyllä käytännössä kaikki niveleni ovat yliliikkuvia, ja juu, kulkee suvussa. Eniten liikkuvuutta minulla on oikealla puolella: nilkassa, olkapäässä ja ranteessa. Isän puolelta sukua tämä tulee, siellä kaikilla on hiukan löysät nivelet ja suurimmalla osalla se näkyy polvissa, jotka menevät sijoiltaan vähän turhan usein. Pitääkin selvittää tuota sairautta, ehkä meillä on sitä!

  3. Eero sanoo:

    No justiinsa juu. Isän puolelta, löysät nivelet, menevät sijoiltaan… Kuulostaa tutulta. Tuo edellä mainitsemani henkilö on lähisukulainen, joten minäkin olen ”tarkkailun alaisena”. Tiedän tähän vaivaan oikein hyvän lääkärin (fysiatri), joka on perehtynyt noihin yliliikkuvuuksiin ja sidekudosjuttuihin. En vain tiedä, rohkenenko mainita häntä tässä nimeltä, kun en viitsisi mainostaa. En muutenkaan mielelläni keskustele julkisilla palstoilla ihmisten sairauksista ja terveydentiloista, en omista enkä toisten. Tämä asenne tarttui työelämässä ollessani, kun jouduin tekemisiin näiden asioiden kanssa ja oli vaitiolovelvollisuudet sun muut (ja on vieläkin, vaikka olen jo eläkkeellä). Voimme jatkaa aiheesta keskustelua privana, jos kiinnostaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s