Treeniarkea

Koska valmentajani oli tuossa viikon lomalla ja heti perään oli pääsiäinen, treenimäärät parin viime viikon aikana eivät päätä huimaa. Toisaalta kävin myös luovuttamassa verta (hB 146, alin mittaustulos, jonka muistan) ja hierojalla. Eli suorastaan käytin hyväksi vähän rennomman harjoitustahdin.

Lahjoin veljeni minulle juoksuoppaaksi ostamalla hänelle piikkarit, niinpä voin hyvin velvoittaa hänet harjoittelemaan kanssani. Kävinkin juoksemassa pitkiä vetoja, jotka olivat kyllä rankkoja, mutta yllättävän kevyitä hallikaudella juostuihin matkoihin nähden. Yhtään 100 metrin vetoa en tosin olisi jaksanut enempää juosta. Oppaalla kuitenkin toinen reisi jumiutui, jonka takia treenin lopussa olleet 60 metrin piikkarivedot jäivät kesken. Minullakin oli kyllä pohkeet ja penikat sen verran jumissa jo siinä vaiheessa harjoitusta, että kohta olisin itsekin luovuttanut (vaikka vielä pysyi sentään pystyssä). Veli pääsi seuraksi myös voimaharjoitukseen. Yritin houkutella hänetkin nostelemaan painoja, mutta pariin liikkeeseen se jäi. ;)

Eilen, valmentajan palattua lomilta ja pääsiäispyhien mentyä, oli sitten vuorossa hyppytreeni. Juoksin vinoon ja jätin useammassa hypyssä syystä tai toisesta ponnistamatta – jotenkin se vain unohtui. Ne kerrat, joissa muistin ponnistaa, ponnistus ei oikein noussut. Pari hyppyä yhdeksästä osui kivasti lankulle, ja silloin ponnistuskin toimi. Mutta en pysty luottamaan siihen, että osuisin joka kerta lankulle.

Harjoitusten aikana huomasin myös, että toinen korvani meni jatkuvasti lukkoon. Yritin olla välittämättä asiasta ja tehdä kaikkeni, että saisin sen auki. Se saattoi olla osasyyllinen myös vinoihin juoksuihini. Lukkiutumiselle taas syynä ehkä oli vaikku. Nyt korva on putsattu (pumpulipuikolla… joo, tiedän, ei saisi).

Pituushyppy ei tällä hetkellä omasta mielestäni suju ihan niin hyvin kuin se voisi. Olen alkanut arkailla ponnistuksen kanssa ja suoraan juokseminenkin teettää näemmä vaikeuksia. Se myös häiritsee ponnistusvaihetta, kun lähden korjaamaan juoksusuuntaani ja teen viime metreillä korjaavia kiemuroita. En myöskään muista nostaa polveani ylös juostessa, saati sitten aina kiihdyttää loppuun. Toivottavasti harjoittelu tepsii.

Kahden ja puolen viikon päästä olen lähdössä Portugaliin kymmeneksi päiväksi leirille. Se on ensimmäinen leirini etelässä ja ensimmäinen noin pitkä leiri. Odotan sitä innolla.

Mainokset

Tietoja Ronja

Intohimoinen saavutettavuuden puolestapuhuja, jonka tavoitteena on saada digitaalisesta maailmasta jokaiselle toimiva ympäristö. Digitaalisen maailmanparannuksen lomassa urheilen tosissani ja vähemmän tosissani.
Kategoria(t): Harjoittelu Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s