Portugalin auringon alla

Saavuin eilen Portugaliin ensimmäiselle etelän leirilleni. Hotelli on mukava, ruoka on ainakin tähän asti ollut hyvää ja ilma on juuri sopivan lämmintä – tai ehkä välillä vähän kuumaa.

Eilisen päivän urheilusuorituksena kävin vähän verryttelemässä lihaksia lentomatkan jäljiltä cross trainerilla ja juoksumatolla. Oli elämäni ensimmäinen kerta juoksumatolla. en ihan luottanut tasapainooni ja pidin koko ajan kiinni. Seuraavalla kerralla ehkä uskallan jo irrottaa käteni, jotta niitä voisi jopa juoksussa käyttää.

Tänään oli sitten oikea ensimmäinen treenipäivä. Aamulla juostiin. Alkuverkan ja koordinaattien aikana tuntui siltä, että on lihakset aivanjumissa ja ilma liian kuumaa, että jaksaisi kunnolla tehdä. Tuntemukset kuitenkin muuttuivat harjoituksen myötä ja alkava päänsärkykin häipyi, kun laittoi aurinkolasit päähän (kumma sinänsä, koska minun ei pitäisi valoa edes nähdä). Ohjelmassa oli muutama avaava juoksu lenkkareilla, telinelähtöjä ja loppuun 100 metrin veto. Piti olla useampi, mutta valmentaja sanoi, että ”jos eka menee hyvin, voidaan jättää siihen”. Ja sehän meni hyvin! Käsiajalla 14.45, kun viime kesänä olen juossut 15,39.

Iltapäivän hyppytreenikin meni ihan kivasti, vaikka ajatus oli aika monen hypyn kohdalla aika hukassa ja pahimmillaan unohdin ponnistaa, juoksin vaan läpi. Valmentajakin sanoi kysyttäessä, että pelottavan hyvin sujuu.

Vuokrasimme viikoksi tandemin, jolla noin kolmen kilometrin matka hotellilta urheilukentälle menee mukavasti. Koska oppaani (veljeni) napattiin ratakelaajien autokuskiksi Espanjan puolelle (siellä on kelaajille sopivampi rata ja kuulemma vähemmän porukkaa), pääsi valmentajanikin kokeilemaan ensimmäistä kertaa tandemilla ajoa. Aamulla hän käveli kentälle, kun me poljettiin.

Koska joukkueessa on myös fysioterapeutti mukana, pistin hänet tänään tekemään minulle nilkkateippauksen. Yhden rotvallinkin kanssa pääsin jo teippiä testaamaan, kyllä piti! Ilman teippiä olisi voinut käydä köpelösti. Sain myös rullautuneesta teipin reunasta jalkapöytään pienen rakon. En ymmärrä, miksi nykyään teippini tuppaavat menemään rullalle kengässä, kun ei aikaisemmin ole niin käynyt.

Hotellissa ja harjoituskentällä vilisee paljon suomalaisia, myös meidän vammaisurheilujoukkueen lisäksi. Muitakin kansalaisuuksia toki löytyy.

Aikaero on hämmentävä, kun istuu koneella, jonka kello on Suomen ajassa. Myöskään kännykkäni ei ollut siirtänyt kelloa automaattisesti, vaikka sen pitäisi tehdä niin. Tai oikeastaan oli siirtänyt Frankfurtissa, jossa vaihdoimme lentoa, muttei enää Portugalissa. Puhelimeni kello oli siis tunnin etuajassa ja heräsin tänään siitä syystä tunnin liian aikaisin…

Mainokset

Tietoja Ronja

Intohimoinen saavutettavuuden puolestapuhuja, jonka tavoitteena on saada digitaalisesta maailmasta jokaiselle toimiva ympäristö. Digitaalisen maailmanparannuksen lomassa urheilen tosissani ja vähemmän tosissani.
Kategoria(t): Leiri Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s