Kausi paketissa (ja kohta nilkkakin)

Viikonloppuna oli tämän kisakauden päätös Seinäjoella SM-kisoissa. Pituuden osalta oli parhaita kisoja tänä kesänä. Yksi iso tekijä siinä oli se, että oli jopa oikeasti kilpailua, kun myös Elisa Montonen oli mukana. Meillä oli myös harvinainen tapaus, kun juoksimme 100 metriä molemmat saman oppaan kanssa, eri erissä, tietysti.

Kisoissa oli hauskaa se, kuinka kuuluttaja jo tuntia ennen kisojen alkua kuulutuksissaan hehkutteli minun ja Elisan välistä kaksinkamppailua 100 metrillä ja erityisesti pituudessa. Kuuluttajan mukaan se oli ”jännittävin kisatapahtuma koko päivänä”. Ja jännitystähän me sitten tarjoilimme, erityisesti viimeisellä hyppykierroksella. Siihen saakka Elisa oli minua 5 senttiä edellä, mutta hyppäsin muutaman sentin ohi (409). Sitten oli Elisan vuoro hypätä viimeinen hyppynsä ja minä menetin toisen SM-kultani, kun Elisa täräytti minusta jälleen ohi (415).

Varmasti osin kuuluttajan pitkällisen etukäteishehkutuksen ansiosta yleisö oli oikeasti mukana kisassamme ja kannusti ja hurrasi. Erityisesti kotimaan kisoissa näin vammaisurheilijana se on aika harvinaista herkkua. Mutta toki meidän välinen kisa oli oikeastikin sinänsä yksi mielenkiintoisimmista kisatapahtumista, sillä olimme aktiiviurheilijoista käytännössä ainoat, joilla oli joku toinen samassa luokassa kilpailemassa. Ja koska olemme niin tasaisia (100 metrillä minä juoksin 14.94 ja Elisa 15.26), se luo hyvän jännitteen kisaan.

Satasen tulokseeni en ole täysin tyytyväinen. Toukokuussa olen kuitenkin juossut Suomen ennätyksen 14.50 ja uskoin pystyväni vähintään samaan tulokseen nytkin. Tosin on todettava, että toukokuussa minulla oli myötätuuli, nyt oli vastaista -2,2. Pituushypyn tuloksesta olen kuitenkin iloinen, vaikka kulta menikin tällä kertaa Elisalle, sillä paransin sentään omaa ennätystäni 7 sentillä.

SM-kisat olivat oikein hyvä lopetus tälle kaudelle. Nyt olen todella hyvillä mielin menossa huomenna nilkkaleikkaukseen. Leikkauksen jälkeen alkaa sitten voimatreenit keski- ja ylävartalolle (sekä ponnistavan jalan kyykkytreeni, hahaa) ja viiden viikon kipsin jälkeen nilkan kuntoutus. Ensi kesänä voinkin sitten entistä ehomman nilkkani kanssa näyttäää, mihin minusta oikein onkaan.

Sitä en tosin tiedä, mitä kummaa teen nilkan teippaukselta vapautuvalla ajalla treeneihin valmistautuessani. Voiko olla, että olisin ehkä tämän jälkeen jopa joskus etuajassa treeneissä – jää nähtäväksi…

Mainokset

Tietoja Ronja

Intohimoinen saavutettavuuden puolestapuhuja, jonka tavoitteena on saada digitaalisesta maailmasta jokaiselle toimiva ympäristö. Digitaalisen maailmanparannuksen lomassa urheilen tosissani ja vähemmän tosissani.
Kategoria(t): Ei kategoriaa Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s