Kahden leirin välissä – kuulumisia

Viikko sitten oli Pajulahdessa paralympiakomitean ensimmäinen RIO-leiri: paikalla viitisenkymmentä mahdollisesti Rioon 2016 matkaavaa urheilijaa ja valmentajaa. Yhtä parin tunnin infopläjäystä lukuun ottamatta se oli tavallinen viikonloppuleiri. Nyt tiedän, että Riossa olympia/paralympiakylällä on oma uimaranta. Ja liput paralympialaisiin maksavat keskimäärin 7$.

Leirillä vedin piikkarit jalkaan ensimmäisen kerransitten elokuun lopun ja SM-kisojen. Syyskuun alussa, ennen nilkkaleikkausta, ostin uudet juoksupiikkarit, jotka nyt pääsivät siis ensimmäistä kertaa radalle. Vähän oudolta aluksi tuntuivat, mutta kyllä niihin vielä tottuu.

Hypätessä piikkareiden lisäksi ensimmäisen kerran neljään kuukauteen oli pitkä vauhti; joulukuussa tein muutaman hyppyharjoituksen lyhyemmällä vauhdilla, mutta nyt päästiin ihan asiaan. Taisin hämmästyttää sekä itseni että valmentajani hyppäämällä käytännössä saman pituisia hyppyjä kuin syksyn harjoituksissa. Ja kyllä ne hypyt siitä vielä pitenevät!

Tällä viikolla salitreenissä oli myös jotakuinkin jokaisessa laitteessa isommat painot kuin ennen. On siistiä tajuta kehitystä tapahtuvan.

Vaikka viime viikonlopun leiri meni hyvin ja muutkin treenit viikon aikana, ei treeniviikon lopetus ollut enää ihan niin mieltä ylentävä. Piti tehdä juoksu-ja hyppytreeni. Juoksu jäi 1,5 avausvetoon, koska oppaalla oli liian kipeät penikat (vaikka edellisestä juoksukerrasta olikin jo kaksi päivää! Mutta ai niin, olosuhteiden pakosta tehtiin koordinaatitkin patjan sijasta radalla…). Hyppytreeni jäi sitten viiteen vauhdittomaan, koska kropassa ei vaan ollut potkua.

Koko viikon olen nukkunut kummallisesti, lähinnä siis ollut äärettömän väsynyt ihan kohtalaisten yöunien jälkeenkin. Torstaina sitten nukuin pari tuntia päikkäreitä, jonka jälkeen yölläkin vedin vielä rapiat 12 tuntia. Illalla ei sitten uni tullutkaann ja perjantain ja lauantain väliset yöunet jäi lyhyiksi, mistä syystä siirsimme treenejä kolmella tunnilla, jotta vielä pari tuntia saisi unta.

Sen lisäksi, että nukkuminen on ollut epäsäännöllistä, olen myös miltei päivittäin voinut pahoin riippumatta siitä, mitä ja miten olen syönyt. Mutta myönnetään, tämän viikon ruokailutkaan eivät kyllä ole olleet ihan esimerkillisiä: viikkoon sisältyy aika paljon liikaa herkkuja (kiitos maailmalle matkanneen ystäväni ja hänen joululahjansa ;) ) ja pari pikaruokaa. Liian vähän kasviksia ja liian harvoin syömistä. Kaikki tämä näkyi eilisessä treenissä – tai sen yrityksessä.

No. Viikon päästä olen Teneriffalla leirillä. Siellä ainakin monipuolinen ruoka ilmestyy nenäneteen ja ne jälkkärit voi jättää syömättä. Unikin toivottavasti maistuu, kun ulkoilee enemmän.

Mainokset

Tietoja Ronja

Intohimoinen saavutettavuuden puolestapuhuja, jonka tavoitteena on saada digitaalisesta maailmasta jokaiselle toimiva ympäristö. Digitaalisen maailmanparannuksen lomassa urheilen tosissani ja vähemmän tosissani.
Kategoria(t): Harjoittelu, Leiri. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s