Kommentti: Vammaisurheilun asema

Janne Eerikäinen kirjoitti mielenkiintoisen keskustelunavauksen paralympiaurheilun asemasta ja kiinnostuksesta Suomessa. Kolumni herätti niin paljan ajatuksia, että on pakko heittää vastineella. – Melkein jo luovuin ajatuksesta, mutta tämänpäiväinen SUL:n eettisen valiokunnan ensimmäinen kokous, jossa tavallaan tätäkin vähän sivuttiin, sai minut lopulta kirjoittamaan.

 

Kolumnin alun kanssa olen samoilla linjoilla: vammaisurheilusta ei puhuta mediassa, saavutuksia ei arvosteta eikä ketään kiinnosta, jos kisoista ei tulekaan menestystä. Olen samaa mieltä siitä, että vammaisurheilunasemasta Suomessa on hyvä julkisesti puhua, mutta koen tämänhetkisen tilanteen hieman eri tavalla kuin Eerikäinen.

 

Eerikäisen mielestä se, että vammaisurheilijat saavat tukensa samassa valtion apurahaureilijoiden listassa ilman erillistä mainintaa vammaisuudesta, on sääliä ja piilottelua. Tätä minä en ymmärrä. Vammaisurheilun parissa on tehty paljon työtä sen eteen, jotta vammaiset huippu-urheilijat pääsisivät samalle viivalle vammattomien kanssa. minä en näe tässä olevan kyse säälistä, vaan tasa-arvosta. Eerikäinen haluaisi, että vammaisurheilijat listattaisiin omaan kategoriaansa ja näin ”näytettäisiin, millä tavalla he [me] ovat erilaisinakin saman arvoisia ja hyviä”. Sehän vasta osoittelua olisi! Silloin minä koen olevani samanarvoinen, kun nimeni löytyy samasta listasta muiden SUL:n EM-ryhmään valittujen pituushyppääjien joukosta. Jos olisin kategoriassa ”vammaisurheilu”, olisi se samanlaista ulkopuolelle potkimista kuin se, että minut olisi pakotettu erityiskouluun tai en saisi millään elämänalueella toimia samassa joukossa vammattomien kanssa.

 

Tuntuu siltä, että Eerikäistä kismittää suunnattomasti vammaisurheilijoiden tukeminen ja arvonanto valtion tasolta. Hänen mielestään vammaisurheilijat vievät oikeiden huippu-urheilijoiden rahat. Eerikäisen mukaan vammaisurheilijoiden suurehko määrä urheilija-apurahan saajien joukossa kertoo säälipisteiden saamisesta. Ihan vaan tiedoksi, että kyllä vammaisenakin sitä työtä on tehtävä päästäkseen huipulle. Ei sinne pelkällä säälillä mennä.

 

Kyllä, vammaisurheiluun – kuten aivan kaikkeen muuhunkin vammaisten tekemisiin – suhtaudutaan edelleen vähän ”kiva, kun säkin pystyt jotain tekemään” –asenteella. Sen asenteen muutos lähtee mielestäni nimenomaan ylhäältä käsin. Jos huippu-urheiluyksikkö, jonka toiminnassa Paralympiakomitea myös tiivisti on mukana, valtio ja lajiliitot arvostavat vammaisia huippu-urheilijoita samaan tapaan kuin vammattomia, siirtyy tämä arvostus myös alemmille tasoille. Enimmäkseen arvostuksen ja kiinnostuksen puute johtuu tietämättömyydestä ja ennakkoluuloista vammaisia ja vammaisuutta kohtaan. Pitämällä vammaisurheilijat vammattomien kanssa samoilla listoilla ja jakamalla samoja rahoja, näytetään, että urheilijoina olemme tasa-arvoisia.

 

Eerikäisen mielestä tulisi ilmeisesti tukea vain niitä lajeja ja urheilijoita, joita kansa seuraa. Tällöin tuet taitaisivat mennä pitkälti sellaisille urheilijoille, joiden tulot jo muutenkin ovat korkealla, eikä tukirahoilla juuri olisi merkitystä.

 

Hän tuntuu pitävän huippu-urheilun yhtenä kriteerinä urheilijan kiinnostusarvoa mediassa. Mutta onko se näin? onko urheilija huippu-urheilija vasta silloin, kun lehdistö seuraa häntä ja kansa fanittaa? Eikö siihen mikään muu riitä?

 

Minä olen EM-pronssimitalisti. Tietääkö siitä kukaan? Ei, tiedetään. Vaikka olen pärjännyt EM-kisoissa ja olisin tuloksillani ollut MM-kisoissakin pistesijoilla, en ole omastakaan mielestäni huippu-urheilija. Siihen ei tosin vaikuta se, ettei kukaan tiedä tästä yhdestä sokeasta pituushyppääjästä mitään. En pidä itseäni huippu-urheilijana, koska arkeni ei ole huippu-urheilijan arkea, vielä. Tavoitteena on päästä sille tasolle. JA kyllä, joissain ajeissa ja vammaluokissa saattaa kilpailun vähyyden vuoksi pärjätä, vaikkei urheilijana olisikaan erityisen ”kova”, kuten Eerikäinen sanoo. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö vammaisurheilussakin pitäisi oikeasti ollakovatasoinen, jotta sinne huipulle pääsee. Esimerkiksi heikkonäköisten naisten pituushypyn maailmanennätys on 660 cm ja sokeiden naisten kuulantyönnön maailmanennätys 16, 79 cm. Eivätkö nämä tulokset kerro jo siitä, että vammaisenakin huipulle päästäkseen on oltava kovatasoinen huippu-urheilija?

 

Eerikäinen pitää vammaisurheilijoiden suorituksia hienoina esimerkkeinä vaikeuksien kautta voittoon nousemisesta ja siksi tärkeinä. Hän uskoo ”erilaisiin vaikeuksiin elämässään” ajautuneiden ihmisten saavan voimaa vammaisurheilijoista. Hyi! En minä ainakaan koe tai haluakaan olla voimauttava esimerkki. Enkä sitä paitsi tunnenousseeni ”vaikeuksien kautta voittoon”. Minkä vaikeuksien? Tuskin elämäni on ollut sen vaikeampaa kuin kovin monen muunkaan, tavallisen tallaajan. Toki tilanne voisi olla eri, jos en olisi syntymävammainen, vaan vammautunut myöhemmin.

 

Tästä aiheesta olisi vielä suunnattoman paljon sanottavaa, mutta ehkä jatkoa seuraa myöhemmin.

 

Pieniä asiavirheitä tosin tahdon Eerikäisen kolumnista korjata. Myös kehitysvammaiset urheilijat voivat olla paralympiaurheilijoita: Lontoon 2012 paralympialaisiin kisoista joksikin aikaa poistetut kehitysvammaiset palautettiin sinne uudestaan. Ja henkilökohtaisesti puhun mieluummin vammaisurheilusta kuin paralympiaurheilusta, sillä kaikki vammaisurheilulajit eivät ole paralympialajeja, kuten kaikki lajit vammattomienkaan puolella ei ole olympialajeja. Eerikäinen koetti ilmeisesti olla korrekti, kun ei puhunut vammaisista. Mutta tiedoksi hänelle ja kaikille muillekin: siinä sanassa ei ole mitään vikaa silloin, kun sitä käytetään oikein.

Mainokset

Tietoja Ronja

Intohimoinen saavutettavuuden puolestapuhuja, jonka tavoitteena on saada digitaalisesta maailmasta jokaiselle toimiva ympäristö. Digitaalisen maailmanparannuksen lomassa urheilen tosissani ja vähemmän tosissani.
Kategoria(t): Ei kategoriaa Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s