Paluu kilpakentille

Huomenna on totuuden paikka. Tai lähinnä nykyisen kunnon katsastamisen paikka.

Paluuni kilpakentille tapahtuu siis reilun seitsemän kuukauden tauon jälkeen seurani junnukisoissa. Pääsenhyppäämään pituutta kolmenkymmenen 11-vuotiaan tytön joukossa (niillä on valmiiksi ponnistusalue) ja juoksemaan 60 metriä 15-vuotiaiden tyttöjen kanssa. Treenien perusteella tasoni on aikas hyvä, mutta huominen kertoo sitten ehkä enemmän.

Onnistuessaan hyppyni ovat oikeasti pidempiä kuin ennen, mutta aina ei ihan onnistu. Tällä viikolla olen sekä sählännyt hypyssä niin, että tömähdin tartanille suurin piirtein lankun kohdalla (ei sattunut) että melkein nyrjäyttänyt ponnistusjalkani nilkan. Otettiin askelmerkkijuoksuja ja juoksin päin suuntamerkkiä antanutta veljeäni, joka ei ihan ehtinyt väistää. Siitä seurasi jossain ihme asennossa kivuliaasti nilkan päälle astuminen. Onneksi se ei oikeasti nyrjähtänyt, vähän ehkä venähti. Hetken aikaa oli kipeä, mutta sitten toimi taas ihan normaalisti. En haluaisi joutua toisenkin nilkkani kanssa nyrjähdyskierteeseen. Kaikesta säädöstä huolimatta treenihyppyni ovat – jotain satunnaisia epäonnistumisia lukuun ottamatta – yli 4 metriä. Eilen viimeinen hyppy 430, vaikka vähän epäilenkin mittaustulosta; ei se niin hyvältä hypyltä tuntunut!

Juoksu menee myös hyvin, jos vaan lähtö onnistuu… Pajulahdessa leirillä tehtyjen lentävien kaksikymppisten ja joidenkin satunnaisten treenikäsiaikojen perusteella 60 metrillä olisi varsin odotettavissa kasilla alkava aika.

Odotan innokkaalla mielenkiinnolla huomista kisaa! Pituushypystä tulee varmasti kiinnostava sen järkyttävän ison osallistujamäärän takia. Katsotaan, miten hiljaa 11-vuotiaat osaavat olla minun hypätessäni. Hyppypaikkakin on sellainen, josta en pidä tippaakaan: ihan vieressä menee veryttelyrata ja sen vieressä sitten se oikea juoksurata. Vilinää ympärillä saattaa siis riittää. Nykyään sentään hiekkakasan vieressä ei enää ole metallikaidetta. Siitä huolimatta olen onnistunut kehittämään jonkin sortin kammon kyseisellä paikalla hyppäämistä kohtaan. Mutta kyllä se menee, jos (kun) on pakko.

Mainokset

Tietoja Ronja

Intohimoinen saavutettavuuden puolestapuhuja, jonka tavoitteena on saada digitaalisesta maailmasta jokaiselle toimiva ympäristö. Digitaalisen maailmanparannuksen lomassa urheilen tosissani ja vähemmän tosissani.
Kategoria(t): kisat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s