Kausi korkattu ja tilastotietoa

Pari viikkoa sitten treenit kulkivat niin hyvin, että olin haljeta ensimmäisen kisan odotuksesta. Tosin selitin hyvät hyppyni lähinnä auringonpaisteella ja helteellä: jos etelässä hyppää hyvin ja täällä pohjoisessa alkaa hypyt kulkea siinä vaiheessa, kun aurinko porottaa kuumana, on sillä pakko olla joku yhteys!

Eilen sitten pääsin korkkaamaan kisakauteni nuorten eliittikisojen yhteydessä Eläintarhan kentällä. Se olikin sitten melko järisyttävä avaus. Hyvistä treenituloksista huolimatta ylitin omat tulostavoitteeni kevyesti.

Viikonloppuna minulta kysyttiin, milloin teen uuden suomenennätyksen. Vastasin siihen: ”Maanantaina. Kaks.” Kysyjä meinasi lyödä kanssani vetoa asiasta, muttei sitten uskaltanutkaan, koska vaikutin niin varmalta. Hyvä hänen kannaltaan, koska lunastinkyllä lupaukseni.

Pituudessa avaushyppy oli pitkä, mutta sen verran vinoon juostu, että ponnistus oli radan ulkopuolelta. Hylätty, siis. Toisen hypyn tulos sai leukani loksahtamaan auki: 435 cm. Valitettavasti tuulimittarin lukema oli +2,1, joten tästä ei ihan suomenennätystä saatu. Välissä pari jokseenkin lyhyempää hyppyä, kun sitten viimeisellä 427 (tuuli +0,2). Paransin huhtikuista suomenennätystäni 9 sentillä.

On se kuulkaa ihan jännittävää kisata myös ihan yksin!

Vuosi sitten juoksin satasen 14.50. Tiesin, että nyt pitäisi mennä kovempaa. Lähdössäni oli melko nopeita tyttöjä ja jäinkin jälkeen heti startissa. Oma lähtöni tosin ei ollut ihan niin räjähtävä kuin treeneissä. Muutenkin juoksu tuntui aavistuksen kankealta, eivätkä viimeiset 20 metriä enää ollut kovin vauhdikasta menoa. Mutta jälleen taisi leukani loksahtaa, kun kuulin aikani: 14.04.

Näitä tuloksia on nyt pakko hehkuttaa, koska olen niistä kovin iloinen ja hämmentynyt. Toki Suomen kokoisessa maassa ja näin pienellä kilpailulla (minä vs Montonen) suomenennätykset sinänsä ei ole mikään kovin kova saavutus ja yleensäkin tavoittelen lähinnä omien tulosten parantamista. Siinä samalla ne SE:t tosin tuppaavat mennä… Mutta tuloksiin saa hieman paremmin perspektiiviä, kun katsellaan maailman tilastoja.

Ensinäkin pituushyppyyn on parin viime vuoden aikana tullut aika paljon lisää urheilijoita, mikä on erittäin hyvä asia. Kansainvälisen paralympiakomitean sivuilta löytyy maailmantilastot vuodesta 2009 lähtien. Silloin f11-luokassa oli yksi urheilija. Seuraavana vuonna niitä oli kaksi. 2011 listalta löytyy jo 8 urheilijaa, joista vaan kolme hyppäsi yli 4 metriä. Viime vuonna maailmantilastossa oli 17 nimeä. Silloin olin tilaston 10, mutta viime kesän pisin hyppyni ei tuolta kyllä löydy (johtunee siitä, ettei ko. kisaa ollut haettu tilastokelpoiseksi). 2013 tilaston parhaiten hypännyt oli brasialainen ja hän hyppäsi 446 cm.

Tämän vuoden pituushyppytilastoissa ei ole vielä kovin montaa nimeä. Listaan on tosin ilmestynyt uusi brasilialainen, joka huhtikuussa on leiskauttanut 516 cm. F11-luokan maailmanennätys on vuodelta 1999 ja 521 cm. Olisin halunnut tietää, onko tässä 15 vuodessa kukaan edes hypännyt yli viittä metriä, mutta netissä olleet tilastot eivät tosiaan ylettäneet 2009 vuotta pidemmälle. Ainakin tämä brassi on nyt ensimmäinen viiteen vuoteen, joka ylitti 5 m. Tilaston kakkonen, viime vuoden ykkönen, hyppäsi mitä ilmeisimmin samassa kisassa 458. Ja minä olenkin siellä sitten jo kolmantena, kunhan tulokseni ehtii heille asti (tuo kisa oli haettu tilastokelpoiseksi).

Juoksijoita tässä luokassa on aina riittänyt enemmän. Nytkin jo toista kymmentä juoksijaa tältä vuodelta on päässyt tilastoihin. Sieltä löytyy aika paljon brasilialaisia. Minä olen eilisellä tuloksellani tilaston 10. Viime vuonna olin ttilaston 19. ja silloin urheilijoita oli 35.

Huipun kisapäivän jälkeinen treenipäivä ei sitten ollut ihan niin huippu. Palauttavaa treeniä, juu, mutta penikat järkyttävän kipeät. Ehkä osasyyllisenä oli myös se, että märän (ja liukkaan) nurmikon takia tein koordinaatit radalla. Siitä jalkani eivät tykkää. Niinpä tekonurmella tehdyt rennot juoksuvedot tuntuivat p-a-h-a-l-t-a. Loppuun vielä pari pituushyppyä… Ei nekään kovin kivoja olleet. Toivottavasti jalat nyt palautuvat torstaihin, kun pariksi päiväksi menen Pajulahteen treenaamaan.

Mainokset

Tietoja Ronja

Intohimoinen saavutettavuuden puolestapuhuja, jonka tavoitteena on saada digitaalisesta maailmasta jokaiselle toimiva ympäristö. Digitaalisen maailmanparannuksen lomassa urheilen tosissani ja vähemmän tosissani.
Kategoria(t): kisat Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s