Urheilusta ja sen vierestä

EM-kisat oli ja meni, enkä ole kirjoittanut tänne niistä mitään. Twitter-seuraajat ja Facebook-kaverini saivat kyllä seurata ajatuksiani kisojen aikana. Siihen viikkoon sisältyi hyvin monenlaisia tunteita.

Vaikka tännekin kirjoitin, etten odota suorituksiltani paljoakaan nilkka hajalla, aiemmat odotukset olivat olleet kuitenkin sen verran kovat, että otti todella rankasti päähän, kun pituus ja satanen meni aika surkeasti. Pituudessa hyppäsin ensin kolme hyppyä niin, että joko astuin yli tai juoksin vinoon ja ponnistin radan ulkopuolelta. Mutta onneksi meitä ei ollut yli kahdeksaa hyppääjää, niin minäkin pääsin jatkamaan kisaani kolmelle viimeiselle kierrokselle. Lopputuloksena oli 369 cm ja 6. sija.

Uskoin, ettei nilkka vaivaisi satasella niin paljoa, kun ei tule ponnistusta. Vaivasi se kuitenkin. Siinä 50 metrin kohdalla mietin, pääsenkö edes maaliin. Pääsin, mutta aika oli hitaampi kuin pariin vuoteen. En enää edes muista sitä tarkkaan, joku 15.2, kai. Sillä sai sijan 5.

Kovan pohdinnan ja harkinnan ja itsetutkiskelun jälkeen päätin käydä vielä juoksemassa sen 200 metriä, johon osallistumista aluksi vastustin kovasti. Edellisestä 200m kisajuoksusta oli yli 7 vuotta, eikä me sitä matkaa erityisemmin treenattukaan kesällä. Yllätin kuitenkin itseni lisäksi kaikki muutkin, kun onnistuin pääsemään finaaliin, jossa meitä oli jopa kaksi suomalaista. Juoksin sitten rikkinäisillä nivelsiteillä, nilkka teipattuna ja puudutettuna, itseni pronssille sekä tein 3 metrin vastatuulessa uuden SE:n ja paransin edellisen päivän semifinaali-aikaani puolella sekunnilla. Se tuntui hyvältä!

Nyt, reilu kuukausi EM-kisojen jälkeen, en ole urheillut yhtään. Tässä on ollut sekä ylimenokausi että nilkan säästelykausi. Kaikesta nilkan säästelystä ja pitkään nilkkatuen käytöstä huolimatta se ei vieläkään ole kunnossa ja tällä hetkellä hieman haittaa jopa normaalia arkea.

Koska ensi viikolla oli tarkoitus aloittaa peruskuntokautta, kävin eilen vielä näyttämässä nilkkaani ortopedillä, kun se ei selvästikään minusta ollut vielä kunnossa. Oikea nilkka ei edes ikinä nyrjähdettyään ole ollut noin kipeä. No, ortopedikäynnin ja magneettikuvien jälkeen en enää ihmettele, että siihen välillä vähän sattuu: nivelsiteet on repeytyneet monesta kohtaa, telaluussa on ruhjeita ja muuta pientä kivaa. Kuulemma näkee, että tälli on ollut nilkalle kova. Sinänsä onni, että paine on jakautunut laajemmalle alueelle, niin ei ole mikään paikka katkennut täysin tai murtunut. Ei vaadi leikkaushoitoa, mutta tämän jo pitämäni kuukauden tauon lisäksi sain vielä 2 kuukautta juoksu- ja hyppykieltoa.

Pitää myös hankkia kenkään kantakoloke, jollaista pitäisi sitten myös sen 2 kuukautta käyttää, ihan aamusta iltaan. Vähentää kai telaluun rasitetta. Minä näppäränä ihmisenä ja kaikkea kummaa säästävänä tein sellaisen tee-se-itse-version askartelumateriaaleistani löytyvästä vaahto/solumuovista/mitäsemahtaaolla. Kauppareissulla huomasin, että oikeasti nilkan kipu, joka on tämän viikon runsaan kävelyn myötä vähäm lisääntynyt, helpotti, kun kantapää oli ylempänä. Ja jottei tulisi epätasapainoinen olo, piti toki toisellekin jalalle tehdä vastaava korotus. Aion kyllä vielä hankkia sellaisen oikean kantakorokkeen…

Tämä ylimenokausi on ollut myös vähän vahingossa ”ylipaimokausi” (vaikkakin viimeksi vaa’alla käydessäni se oli taas ihan normaalipainossani). Kai sitä urheilijanakin voi sen kuukauden herkutella, jolloin ei treenaa… Kerään vaan massaa tulevia salitreenejä varten. ;)

Myös Urhean, eli Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian, Fyrkkavalmennus on edennyt sellaiseen pisteeseen, että vähitellen pitäisi oikeasti ruveta soittelemaan mahdollisille sponsoreille… Jännittävää! Vielä tosin odotan ensin promovideoni valmistumista.

Olipa minulla nyt paljon sanottavaa, vaikka oikeasti urheilun suhteen ei edes ole tapahtunut juuri mitään! Ensi viikolla varmaan nyt kaikesta huolimatta aloitellaan treenaamista salilla, vesijuoksulla ja pyöräilyllä. Eiköhän tämäkin tästä taas iloksi muutu!

Loppuun vielä kuvat mitalistani ja tee-se-itse-kantakorokkeesta. En jaksa yrittää asetella niitä tekstiin fiksummin. :)

IMG_0230.JPG

IMG_0231.JPG

Mainokset

Tietoja Ronja

Intohimoinen saavutettavuuden puolestapuhuja, jonka tavoitteena on saada digitaalisesta maailmasta jokaiselle toimiva ympäristö. Digitaalisen maailmanparannuksen lomassa urheilen tosissani ja vähemmän tosissani.
Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s