#kohtiRioa

Paralympiavuotta on nyt noin kuukausi takana ja Rion paralympialaisten alkuun on reilu 8 kuukautta. Vuosien tavoite lähenee siis vauhdilla.

Vuoteni alkoi treenitauolla. Viime kesästä alkaen vasemmasta jalasta ukkovarpaan tyvinivel on ollut enemmän tai vähemmän kipeä. Syksyllä kävin sitä näyttämässä lääkärissä, mutta oikein mitään selkeää syytä ei löytynyt. Pidin taukoa ja lokakuussa Dohan MM-kisoissa varvas ei ollut ongelmana (penikat ehkä vähän). Ylimenokauden jälkeen, uuden treenikauden aluksi varvas taas kipeytyi – ja kipeytyi enemmän kuin syksyllä.

Kävin taas YTHS:n lääkärillä, mutta ei se vieläkään osannut sen enempää sanoa. Lähinnä totesi, että selvästi ”harrastukseni” kipeyttää varvasta ja hänen ainut ratkaisunsa oli pitää taukoa. Sain kuitenkin lähetteen fysioterapeutille ja meninkin seuraavalla viikolla Fysioterapiakonsulttien (FTK) Jannelle.

Janne löysi vasemmasta nilkastani liikerajoitteita. Vähän ruksautteli niveliä ja johan alkoi liikkeet onnistua paremmin. Myös varvaskipu jäi käytännössä siihen. Ennen fyssarilla käymistä sattui, jos (kun) seisoin varpaillani. Käynnin jälkeen ei sattunut ja varvastelinkin ihan siitä ilosta: oli niin hauskaa, kun yletin ilman koroketta laittamaan pyyhkeen kuivumaan, kun kerta pystyin paremmin seisomaan varpaillani!

Käsittelyn lisäksi sain Jannelta muutamia liikkeitä, jotka ylläpitävät nilkan liikkuvuutta ja toisia liikkeitä, jotka vähän opettavat nilkkaa toimimaan oikein. Olin jo ehtinyt pelätä, että onko tulevaisuuteni täynnä kipua; vaikka pystyisinkin treenaamaan kipulääkkeiden kanssa ihan hyvin, paheneeko ongelma. Janne palautti uskoni maailmaan ja siihen, että tämä pulma on kyllä ratkaistavissa. Oli harvinaisen helpottava fyssarikäynti se!

Viime viikonloppuna kilpailtiin parayleisurheilun halli-SM-kisoissa. Tämä harjoituskauteni alkoi siis vähän heikosti, kun varvaskipuiluiden lisäksi olin ensimmäisen kuukauden aikana kaksi viikkoa flunssassa. Kovin paljoa en siis ollut ehtinyt treenata ennen SM-kisoja. Samalla viikolla minulla oli pari hyppyharjoitusta, kun edellisestä pituushyppykerrasta olikin ollut jo kuukausi aikaa (ja se taisi olla tyyliin ensimmäinen hyppykerta sitten MM-kisojen). Hyppäsin kuitenkin Pajulahdessa paremmin kuin ikinä ennen tammikuussa. Dohassa tein pituushypyssä uuden ennätyksen (430) ja nyt hyppäsin vaan sentin päähän siitä.

Odotukseni tälle vuodelle ja kesän kilpailukaudelle ovat aika korkealla, kun tässä vaiheessa vuotta, risaisella harjoituskaudella tulokseni ovat tuollaisia. MM-kisoissa sijoitukseni oli 5. Paralympialaisista lähden ehdottomasti hakemaan korkeampaa sijaa.

Edellisestä blogikirjoituksesta on käytännössä vuosi. Olen tämän viimeisen vuoden opiskellut niin ahkerasti, ettei sen ja treenaamisen jälkeen ole enää liiemmin irronnut aikaa blogin päivittämiselle. Nyt, kun urheilullinen tähtäimeni lähestyy, koen tarpeelliseksi myös kirjoittaa matkastani Rioon ja matkastani huipulle enemmän. Toivottavasti olet mukana matkallani!

Mainokset

Tietoja Ronja

Intohimoinen saavutettavuuden puolestapuhuja, jonka tavoitteena on saada digitaalisesta maailmasta jokaiselle toimiva ympäristö. Digitaalisen maailmanparannuksen lomassa urheilen tosissani ja vähemmän tosissani.
Kategoria(t): Harjoittelu, Kuulumiset Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s