Seuraava kilpailukoitos paralympialaisissa

Viime viikolla treeneissä keskustelimme valmentajan kanssa siitä, kuinka pitkälle pitänee hypätä, jotta pääsee finaalikierroksille. Samalla hyppypaikalla treenannut toinen urheilija kysyi: ”Mitkä kisat sulla on tulossa?” Siihen kun vastasi ”paralympialaiset”, oli olo kummallinen. Vasta siinä hetkessä taisin kunnolla tajuta, että tosiaan, ihan oikeasti, seuraava kisatapahtumani on Rion paralympialaisissa. Olen päässyt urheilu-urallani niin pitkälle, että minut on oikeasti valittu Suomen paralympiajoukkueeseen 26 muun huipun urheilijan kanssa.

Kisareissun alkuun on reilut kaksi viikkoa. Jännittää, kuten varmasti kuuluukin. Enää 22 päivää, niin olen juoksemassa Rion stadionilla 100 metriä (tai olen jo juossutkin). Onnekseni sivulaji on ennen päälajia, niin pääsee toivottavasti pahimmat kisajännitykset purkamaan.

Kesän aikana olemme muuttaneet pituushypyssä opastustekniikkaa. Voisi sanoa, että nyt hyppään kuten muutkin maailman huiput. EM-kisoissa hyppäsin vielä vanhan opastustekniikan kanssa, josta esimerkkiä näkee sivupalkissakin olevasta ”kohti Rioa” -videosta. Oppaani Jesper siis aiemmin on seissyt hiekkakasassa antamassa ääntä. Arvokisoissa ei yleensä ole annettu seistä hiekassa, vaikka säännöt eivät sitä suoraan kielläkään. Siispä Jesper on mennyt kasan taakse ja huutanut sieltä äänensä käheäksi.

Nykyään opastus hoidetaan ponnistusalueen kohdalta. Paralympiakomitean Instagramissa on video, josta näkyy, miten homma hoituu. Käytännössä siis juoksen suoraan Jesperiä päin ja hän siirtyy sivuun ihan viimeisten askelten aikana. Etuja edelliseen ensinäkin se, että välimatka minun ja oppaan välillä on paljon pienempi, joten vähän huonommissakin olosuhteissa kuulen paremmin opastuksen. Toiseksi Jeppe pystyy helpommin omalla liikkeellään/äänellään ohjaamaan, jos meinaan juosta vinoon.

Alkuun oli hieman pelottavaa juosta päin toista. Vaikka sehän ei ole edes minun vikani, jos törmään – silloin opas on väistänyt liian myöhään. Parit harjoitukset vaadittiin alle, ennen kuin oikeasti pystyin luottamaan, että kyllä se siitä ajoissa siirtyy pois eikä kolareita satu. Nyt on uudella tekniikalla kisattu kai neljät kisat. Toisinaan saatan edelleen vähän ”väistää” Jesperiä ja hypätä siksi vinoon, eri puolelle kuin hän väistyy sivuun.

Koko kausi on ollut sekä juoksussa että pituushypyssä melko nousujohteinen. Alkukesästä 100 metrin ennätykset paukkuivat huimasti, kun viimevuotinen SE 13,84 parani EM-kisojen finaalissa 13,57. Lahdessa Eliittikisoissa juoksin jo 13,50, mutta myötätuulta oli liikaa, joten siitä ei virallista ennätystä tullut. Niin ikään viimevuotinen pituushypyn SE 430 meni heinäkuun lopulla uusiksi, kun Veikkolassa hyppäsin 451. Se ei jäänyt kauden ainoaksi huippuhypyksi, sillä toissaviikonloppuna SM-kisojen tulokseksi tuli 450.

Aiemmat Rion paralympialaisten mitalitavoitteet pituushypyssä tuntuvat tällä hetkellä hieman saavuttamattomilta, koska maailmalta on viimeisen 1,5 vuoden aikana ilmestynyt muutama varsin kova pituushyppääjä. Maailmanennätyskin meni heinäkuussa uusiksi, kun brasilialainen hyppäsi 546 (edellinen ME 521 oli vuodelta 1999). Tiedän kuitenkin pystyväni hyppäämään Riossa paremmin kuin ennen. Vaikka treeneissä ei hirveästi ole neljän ja puolen metrin hyppyjä näkynyt, ei se huoleta. Minä olen ennen kaikkea kisahyppääjä. Kun ranking-listaa katsoo, olen ennätykselläni 6. Matkaa listan kolmanteen hyppääjään on vain 16 senttiä. Jos se ME-nainen unohdetaan, rankingin sijoilla 2-9 ei ole hirvittävän suuria eroja. Sinänsä mahdollisuuksia on siis kuitenkin vaikka mihin.

Urheilun ulkopuolella kesäni on ollut aika rankka. Olen opiskellut ja muuttanut toiselle paikkakunnalle. Sokeana muutto on vielä hieman enemmän stressaavaa, kun uuden ympäristön ja uusien reittien opetteleminen on vaikeampaa. Jälkiviisaana voisi todeta, ettei Rioon valmistautuessa ehkä olisi kannattanut ottaa kesäopintoja. Opiskeluitakin on silti saatava eteenpäin. Kaikesta tästä johtuen olen ollut välillä hyvin väsynyt, hieman edelleen. Teen parhaani, että väsymys ei häiritse harjoittelemistani. Otan siis rennosti aina kun voin.

Mahtavaa on, että minä todellakin lähden Rioon!

Mainokset

Tietoja Ronja

Intohimoinen saavutettavuuden puolestapuhuja, jonka tavoitteena on saada digitaalisesta maailmasta jokaiselle toimiva ympäristö. Digitaalisen maailmanparannuksen lomassa urheilen tosissani ja vähemmän tosissani.
Kategoria(t): Kuulumiset Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Seuraava kilpailukoitos paralympialaisissa

  1. Liiolii sanoo:

    Aivan mahtavaa, Ronja! Täytyy sanoa, että useamman kerran kävin paralympiakomitean sivuilla katsomassa, joko sinut on valittu. :) Hyvää ja menestyksekästä matkaa Rioon!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s