Eihän se sitten ihan sujunut

Rion jälkeen minulla oli muutama viikko lomaa sekä opiskelusta että urheilusta, sitten vielä lisää lomaa opiskelusta. Aika monella muullakin urheiljalla tuntui olevan loma paralympialaisten jälkeen. Kun omia lomasuunnitelmiani kyseltiin, mainitsin yhtenä asiana, että tavoitteeni on oppia syömään.

Se on arjessani eniten retuperällä oleva asia, syöminen. Treenaan sopivan paljon ja lepään ja nukun ihan hyvin, vaikka sitä nukkumistakin on suorastaan saanut opetella. Varmasti osin sokeuden takia minulla on enemmän ja vähemmän univaikeuksia, onneksi nykyään vähemmän ja saan keskimäärin riittävästi unta. Mutta syöminen. Ikuinen murheenkryynini.

Ajattelin siis ottaa loman aikana tavoitteeksi opetella syömään hyvin. Lähinnä ruokailurytmi ja ihan kyllä sekin, että mitä syö. Minä en pidä erityisemmin ruuanlaitosta ja haluan päästä siinä mahdollisimman helpolla. Siksi osa tavoitettani oli löytää uusia helppoja, monipuolisia ja nopeita reseptejä. Suurin haaste kuitenkin kohdallani lienee se, että ylipäänsä muistan syödä riittävän fiksuihin aikoihin. Jos keskityn johonkin asiaan, minulta saattaa helposti unohtua syöminen ja sitten kohta huomaankin, että tulee vähän kiire, ei ainakaan ehdi tekemään mitään ruokaa ja nappaan jotain pientä, jotten ihan kuole.

Tavoitteni alkoi ihan suht hyvin. Ensin piti toki ylipäänsä tajuta, että oikeasti pitää tehdä sitä ruokaa itse, ei riitä, että astelee ruokatelttaan, kuten Riossa. Sitten tein ainakin parin viikon ajan oikeasti ihan ahkerasti ruokaa ja söin melko järkevästi. Kunnes sitten… pidimme tuparit ja saimme lahjaksi aika paljon suklaata. Samaan syssyyn olinkin sitten kuumeessa muutaman päivän.

Jos on kuumetta ja kaapit täynnä suklaata ja muita herkkuja tupareiden jälkeen, niin mitä silloin syö? Tietysti suklaata ja herkkuja. Olihan siihen sairaana oikeuskin, eikö vaan? Minä tosin olisin varmaan syönyt kaapissa olevat suklaat, vaikken olisi ollut kipeänä… Ei niitä voi siellä kaapissa säilöä, syötäväksihän ne on tarkoitettu.

Eli ei se tavoite sitten ihan niin hyvin onnistunut. Alkoi hyvin, päättyi heikommin.

Nyt on opiskelutkin taas alkaneet kunnolla ja tekemistä riittää vaikka muille jakaa. Luulen, että täydet päivät ovat järkevän syömisen kannalta helpompia; on aivan pakko miettiä, missä välissä syö ja mitä, jotta ehtii syödä. Nyt olen myös aiempaa enemmän oikeasti läsnä yliopistolla, joten tulen varmasti myös syömään siellä. Esimerkiksi tänään aamutreenien jälkeen järkevä lounas UniCafessa ennen luentoa pelasti varmaan koko päivän. Huomenna sama. Sitten niinä päivinä, kun on treenien ja opiskelun lisäksi vielä teatteriharjoituksetkin, on pakko ottaa evästäkin mukaan, jotta päivän selviää. Aikataulut pakottavat siis pohtimaan myös syömispuolta tarkemmin, mikä on vain hyvä asia. Kyllä minä vielä senkin saan kuntoon.

Aamutreeneistä on vielä mainittava, että… Noh. oppaan työvuorojen vaihduttua iltaan on vähän pakko treenata enemmän aamupainotteisesti. Se ei ole minulle kovin helppoa. Toisaalta on ihan kiva, että päivän treenit on sitten ajoissa ohi ja voi loppupäivän keskittyä opiskeluun, mutta silti. Aamut. Mieluummin nukkuisin kuin olisin tekemässä kuntopiiriä klo 9, mikä ei varmasti ole monen mielestä edes aikainen. Vaatii vielä vähän totuttelua tämä.

Mainokset

Tietoja Ronja

Intohimoinen saavutettavuuden puolestapuhuja, jonka tavoitteena on saada digitaalisesta maailmasta jokaiselle toimiva ympäristö. Digitaalisen maailmanparannuksen lomassa urheilen tosissani ja vähemmän tosissani.
Kategoria(t): Kuulumiset Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s